Haukuttavaa riittää niin paljon! Pihassa ja sen ohi kulkee niin monenlaista menijää. Siili, se piikikäs kummallinen pallo, on ehkä se joka haukuttaa eniten.
Kävelyllä käydessä me ei enää ihan niin kovin rähistä muita koiria. Äiti sanoo että meille on tullu järkeä päähän. Mitä se sitte lie tarkoittaa, ei me olla huomattu että päähän olis mitään tullut.
Tottelevaisuutta treenaillaan kovasti, isi laittaa herkun maahan ja käskee olla paikalla. Se tarkoittaa sitä ettei herkkua saa ottaa ennenkuin isi lupaa. Äitikin koittaa sitä treenailla, ja Nalle onkin äidin kanssa aivan täydellinen pari, mutta Möykky taas taipuu ennemmin isin tahtoon.
Isi treenaa kisoihin, joten sen pitää liikkua paljon. Me käytetään isi aamulenkillä pari kertaa viikossa ainakin. Silloin kävellään tunti siihen aikaan, että muut vielä nukkuu. Me ja isi syödään kaikki aamupala vasta sen jälkeen. Sitten nukuttaa mukavasti, ja jos on hyvä ilma, me otetaankin kunnon aamupäiväunet pihalla.
Sadepäivät on tylsiä, kun ulkona kastuu. Silloin äiti ja isi ei tahdo lähteä lenkille, eikä meitäkään oikein huvita kun sade kastelee turkin ja sotkee kaikki kivat tuoksut maasta. Mieluummin mennään kuivalla kelillä.

Pikkuihmisen kanssa leikitään paljon, varsinkin Nalle. Möykyllä ei tahdo kärsivällisyys riittää, ja se poistuukin paikalta monesti omiin oloihinsa. Tässä pikkuihminen tuli meidän petiin pöydän alle.


Äiti sanoi että "kaikki pennut samassa petissä"... mutta eipäs ole, kaksi isompaa pikkuihmistä puuttuu.