Ehdimme vielä syödä kerran ja lähteä ulos, kun pihalla äiti ja isi vaikuttivat innostuvan jostain. Pihalle pysähtyi auto, vähän erilainen kuin se millä meidät tuotiin. Isi ja äiti sanoivat semmoisia sanoja kuin mummu ja pojat. Autosta nousi yksi iso ihminen ja kaksi pienempää. Pienemmät tulivat heti tervehtimään meitä ja äiti antoi toisen meistä taluttimen isommalle niistä. Äiti meni hakemaan autosta yhden vielä pienemmän ihmisen. Sitten mentiin sisälle, ja meille selvisi että ne pienet ihmiset ovat poikia ja se iso ihminen oli mummu. Pienten ihmisten ja mummun mukana tuli joku pieni häkki, joka haisee herkulle. Se laitettiin keskimmäisen pienen ihmisen huoneeseen. Sen häkin ympärillä ollut matto laitettiin meidän petiin alustaksi, ettei tarvi kylmällä lattialla maata jos sattuu pyörähtämään pois huovalta. Se mummu lähti melko pian pois sillä autolla, jolla meidät tuotiin, ja jätti sen toisen auton pihaan. Hän ei siis kai asu meidän kanssa, mutta totesimme että ne pienet ihmiset taitavat asua, koska niillä on omat huoneet, ne mitä sanottiin makkareiksi. Niihin me ei saada mennä, ja ne pienet ihmiset pitävätkin ovensa kiinni, jos meidän huoneen portti on auki niin että pääsemme tutkimaan kotia.
Äiti räpsii meitä kohti paljon ihmeellisellä pienellä laatikolla, johon me ei saada koskea. Siinä välähtää valo, ja sitten äiti näyttää sitä isille ja sanoo: "Voi kato miten ihana kuva!" Pieneen laatikkoon siis jää kuva meistä. Äiti tykkää kovasti niistä kuvista. Sanoo että ollaan niin suloisia ja paijaa meitä. Äiti on aika kiva. Isi ei juttele niin paljon, mutta silittelee ja rapsuttelee meitä paljon, ja istuu meidän kanssa lattialla. Isi on kai meidän laumassa se pomo. Ja äiti on varmaan sen sihteeri, kun se hoitaa kaikki käytännön asiat.
Isi ja äiti ruokkivat meitä hyvin. Alkuun meille ei ruoka oikein maistunut, isi yritti varsinkin Möykkyä, joka on meistä pienempi ja laihempi, syöttää jos millä keinolla. Kädestä syötiinkin mielluummin kuin kupista, ne kupit on aivan erilaisia kuin kotona, ja niin tummia että melkein pelottaa. Vesikuppi on kivampi kun se on ihan vaalea. Möykkyä syömään houkutellessa isi kokeili lusikkaakin, se on semmoinen jännä metalliväline, jolla ihmiset syö. Siitä oli oikeastaan aika jännä nuolla ruokaa.
Tiistaina aamulla kaksi isointa pientä ihmistä katosi jonnekin. Äiti sanoi että ne ovat koulussa. Mikähän se koulu on? Liittyyköhän se jotenkin siihen, kun isi ja äiti puhuu siitä, miten meidät pitäisi kouluttaa? Isi on sitä mieltä, että meistä pitäisi tulla hyviä vahtikoiria. Äiti taas haluaa, että me ollaan kilttejä pienille ihmisille. Voidaankohan me olla isona molempia? Kaikkein pienin ihminen oli meidän kanssa ulkona, ja sanoi monta kertaa "ite, ite!" Silloin äiti antoi Nallen taluttimen pään pienelle ihmiselle, mutta piti itse kiinni myös. Äiti sanoi että me ei osata vielä varoa ettei pieni ihminen kaadu. Meidän ei myöskään anneta hyppiä pientä ihmistä vasten.
Iltapäivällä isi sitten katosi jonnekin, kun koululaiset tulivat kotiin, ja äiti sanoi meille että isi on töissä. Mikähän se töissä mahtaa olla? Onneksi isi kuitenkin tuli illalla sieltä takaisin. Me ihan vähän murjotettiin sille kun oli jättänyt meidät moneksi tunniksi. Eihän meillä toki hätää ollut, äiti ja pienet ihmiset huolehtivat meistä, mutta ei ole kiva kun me ei tiedetä missä isi on. Iltapäivällä meillä kävi keskimmäisen pienen ihmisen kavereita, ne oli ihan kivoja. Ne katseli meitä meidän huoneen portin yli ja sanoivat että me ollaan kivoja. Yksi niistä sanoi että Nalle on ihan saksanpaimenkoiran näköinen.
Keskiviikkopäivä meni kutakuinkin samaa rataa, isommat pienet ihmiset olivat aamupäivän poissa ja isi lähti taas iltapäivällä. Iltapäivällä pyrytti lunta ja tuuli kovasti, oli aika jännää käydä ulkona kun joka paikka liikkui. Pihalla on semmoinen iso vihreä seinä, jossa on piikkejä, äiti sanoo sitä kuusiaidaksi. Sen alla on paljon ihmeellisiä hajuja. Tänään se seinä liikkui pelottavasti, me ei oikein uskallettu mennä sitä lähelle. Illalla kun isi vei meitä pissalle, ulkona oli niin pimeää ja pelottavaa ettei me haluttu ollenkaan mennä sinne. Isi ei selvästikään tykännyt siitä, ja sanoi äidille ettei halua meitä väkisin viedä ulos. Äiti oli sitä mieltä että pakko siellä ulkona on käydä, ettei tule pissit sisälle. Meillä on kyllä sitä varten sanomalehtiä lattialla oven luona, että saadaan siihen pissiä jos oikein tulee hätä. Joskus kyllä menee kiireessä vähän ohikin. Silloin äiti ottaa aina jonkun kepin, jossa on märkä riepu päässä ja pyyhkii sillä pisut pois. Me varmuuden vuoksi muristaan sille kepille vähän, kun ei oikein tiedetä mitä sillä on mielessä.
Illalla me saatiin taas sylitellä äitin ja isin kanssa, ennenkuin mentiin nukkumaan. Äiti ja isi sammuttaa aina valot ja talo on ihan hiljainen silloin kun pitää nukkua. Kyllä me pari kertaa käydään paperin päällä pissillä yöllä, mutta ei herätetä äitiä ja isiä. Aamulla ne herää kuitenkin siivoamaan märät paperit pois ja käyttämään meitä pissillä ulkona.
Tässä on muutamia äidin ottamista kuvista ensimmäisten päivien ajalta.
Tässä me ulkoillaan äidin ja isin kanssa.
Tässäkin ollaan pihalla. Äiti ja isi päästi naruista irti ja antoi meidän juosta. Kerran me mentiin liian kauas ja isi tuli perässä ja huusi kovasti "tänne, tänne!!!" Mitähän se mahtoi tarkoittaa?
Isi huusi niin toistekin, ja me juostiin isin luo ja saatiin namit. Tarkoittaakohan se tänne namia?
Ulkona me harjoiteltiin myös taluttamaan toisiamme, kun kerran isäntä siellä Tippavaarassa käski meidän pitää toisista huolta.
Tässä näkyy vähän sitä vihreää piikikästä seinää jota äiti sanoo kuusiaidaksi. Sen alla haisee kuulemma fasaani, mikähän se se mahtaa olla?
Tämmöisen possun isi ja äiti oli jättäneet meidän huoneeseen. Mitähän se tarkoittaa, kun isi sanoo "paha possu, pure pure"??? Me kyllä purraan sitä possua paljon, isi varmaan haluaa että me tehdään niin.
Joskus tulee uni "kesken possun tappamisen" niinku äiti sanoo.
Kommentit