Me ollaan tänään oltu talossa viikko. Äiti sanoi tänään, että ihmeen hyvin me ollaan tänne kotiuduttu. Me ei oikeen ymmärretty, mitä ihmeellistä siinä on. Äiti ja isi on järjestäneet kaikki meille mukavasti, me saadaan tarpeeksi hyvää ruokaa, meidän kanssa ollaan paljon ja pienet ihmisetkin on opetettu niin ettei ne kiusaa meitä. Kaikkein pienin ihminen ottaa joskus vähän kovasti kiinni, mutta se taitaa olla niin pieni ettei ymmärrä vielä mikä on sopivaa. Äiti kehui meitä tänään kovasti, kun annettiin pienen ihmisen paijata meitä ja lopuksi äiti antoi pienen ihmisen antaa meille herkkua. Kuivattua kanaa, nam!
Tänä aamuna isi nukkui pitkään, kun oli yön siellä töissä. Isi tuli kotiin aamuyöstä ja käytti meidät ulkona, niin äiti sai nukkua pienen ihmisen kanssa aamuruokaan saakka. Äiti syötti ensin pikkuihmisen ja sitten antoi meille ruokaa. Sen jälkeen lähdettiin ulos, kävelylle. Alkuun meinattiin jarrutella, kun luultiin että isi unohtui matkasta, mutta äiti selitti että isi nukkuu, ja houkutteli meidät pois pihasta. Tällä kertaa mentiin aivan eri suuntaan kuin ennen, ja taas kuonoja oli vastassa uusia hajuja. Aika paljon tien varrella oli koirien kakkaa, ja meitä kovasti ihmetytti, kun ei me olla kakittu kuin omalle pihalle. Ei kai sitä nyt minne sattuu kehtaa kakkia? Äiti kyllä sanoikin, että jos toisten pihan kohdalle kakitaan, niin äiti siivoaa sen pois. Varmaan äiti tykkää kun me kakitaan vain omalle pihalle.
Matkan varrella oli tien varressa parkissa vanha traktori, että se oli pelottava! Me varmuudeksi haukuttiin se hyväksi, ettei se vaan pelottele pientä ihmistä. Takaisin päin tullessa tavattiin mukava naapurin täti, joka jo kerran on nuuskittu. Sillä oli mukanaan mies ja samanlaiset rattaat, kuin äidin pikkuihmisellä, ja KOIRA. Ihan oikea, aikuinen koira. Ai että me sille haukuttiin, ettei se vaan yrittäisi viedä äitiä ja pikkuihmistä meiltä. Olihan sillä kyllä ne omatkin ihmiset, mutta ei sitä ikinä tiedä. Se yritti nuuskia pienen ihmisen rattaita, mutta Nalle ajoi sen pois, napsautti hampaitakin vähän. Äiti sanoi että Nalle on pöhkö, kun isommalle koiralle alkaa napsuttelemaan, mutta pitäähän meidän pientä ihmistä suojella, eikö niin? Koskaan ei voi olla ihan varma, mitä vierailla koirilla on mielessä. Se naapurin mies oli kyllä kiva, se rapsutteli meitä, kun me ensin oltiin tarkistettu että se on ihan ok. Möykky vähän yritti tehdä tuttavuutta sen koirankin kanssa, mutta ei se alkanut meidän kanssa millekään. Se taitaa olla jo niin vanha, ettei jaksa meidän kanssa leikkiä.
Kun oli tultu kävelyltä, isikin heräsi ja äiti alkoi siivota. Isi päästi meidät juoksemaan olohuoneeseen, ja äiti vei meidän kamariin jonkun kamalan vekottimen, joka hurisi hirveästi. Äiti ei kai saanut meidän kanssa tarpeeksi liikuntaa kun se sitä vekotinta kävelytti koko talon läpi. Vähän sille vekottimelle piti murista ja haukkua, mutta ei me paljon kehdattu, kun ei kai nyt äiti mitään kovin vaarallista meillä kotona taluttelisi? Kun äiti sitten jätti sen koneen nurkkaan (äiti muuten sanoi sitä imuriksi), se otti sen kepin, minkä päässä on kangasta, ja pyyhki sillä kaikki paljaat lattiat. Sille me ei enää kovin jaksettu haukkua, sehän on jo nähty.
Isi juoksutti meitä vielä ulkona jonkin aikaa, ja kun me väsähdettiin, äiti ja isi lähtivät pikkuihmisen kanssa jonnekin, mitä ne sanoi kyläksi. Niillä meni siellä yli kolme tuntia, ja meidän oli pakko pissiä paperille kun ei jaksettu odottaa. Onneksi isi ja äiti ymmärsi sen. Ruokaa me saatiin heti sitten, kun ne oli tulleet kotiin, ja sitten isi vei meidät taas ulos. Isi käytti meitä ulkona vielä monta kertaa, kun äiti vaikutti aika väsyneeltä. Illalla isommat pienet ihmiset tulivat kotiin, ja meidän kanssa leikittiin sillä aikaa, kun isi kantoi puupalasia pesuhuoneeseen. Mekin saatiin käydä siellä haistelemassa. Jotain kummallista isi teki niille puille semmoisessa mustassa kaapissa. Sinne kaappiin tuli valo, joka tuntui kuumalta. Möykky melkein poltti kuononsa sen kaapin oveen. Kun pikkuihminen meni nukkumaan, äiti istui siellä kaapin vieressä jonkin aikaa, ja se kaappi sihahteli. Isi antoi sillä aikaa meille iltaruuan ja käytti meidät ulkona.
Sitten iskin meni sinne kuuntelemaan sen kaapin sihahtelua, ja äiti sammutti meiltä valot ja sanoi hyvää yötä. Saatiin silityksiä vielä, ja suukotkin kuonoon. Äiti taitaa tykätä meistä.

Tässä vielä muutama kuva missä me leikitään pienten ihmisten kanssa. Ne ei ole mitään hyviä kuvia, äiti sanoi että ne on otettu puhelimella kun kamera ei ole ikinä siellä missä pitäisi. Mitähän se mahtoi tarkoittaa?


Kaikkein pienin ihminen katselee kun Möykky järsii puruluuta.


Pienin ihminen halii Nallea.


Keskimmäinen pieni ihminen halii Möykkyä, joka järsii puruluuta ja tuskin huomaa koko halia.