Tänään me ollaan matkattu autossa!!! Hui kamala että meitä pelotti aamulla, kun isi ja äiti veivät meidät autoon. Molemmat piti kantaa sinne, kun ei me uskallettu millään mennä. Meidät laitettiin toisen etupenkin jalkatilaan, ja äiti istui sitten siihen penkille ja piteli meidän taluttimista kiinni. Isi ajoi ja pienin ihminen matkusti takapenkillä. Matka ei ollut kauhean pitkä, mutta kun me pysähdyttiin niin voi millainen paikka oli vastassa! Kamalasti autoja ja ääniä, eikä yhtään puuta tai pensasta. Korkeita taloja joka puolella. Kyllä meitä hermostutti! Pieni matka piti kävellä, ja sitten mentiin eräästä ovesta sisään. Siellä haisi koira, ja moni moni sellainen, josta me ei tiedetä mikä se tuoksu oli. Äiti jutteli pienestä ikkunasta jonkun naisen kanssa, ja sitten se tuli istumaan penkille. Kun me siinä istuskeltiin, ovesta tuli sisään mies, jolla oli kaksi oikein isoa koiraa mukana. Toinen oli ihan lyhytkarvainen ja toisella oli vähän pitempää karvaa, mutta ne olivat saman värisiä. Äiti puhui jotain saksanseisojista. Me haukuttiin ensin kovasti, että ne koirat ymmärtäisivät pysyä kaukana meidän pikkuihmisestä, mutta kun ne vain istuivat ihmisensä jaloissa, me vähän yritettiin saada niitä leikkimäänkin. Ei se niiden ihminen niitä päästänyt, eikä äiti ja isikään laskeneet meitä niiden luo.
Sitten jostain ovesta tuli joku nainen, joka sanoi meidän nimet. Me mentiin koko porukka sen naisen perään, ja meidät käytettiin vuorotellen jollain matolla. Möykyn kohdalla se nainen sanoi luvun 6,9 ja Nallen kohdalla 7,8. Sitten mentiin pieneen huoneeseen, jossa oli taas uusi nainen. Se jutteli äitille ja isille ja meillekin, ja nosti sitten ensin Nallen pöydälle. Pöydällä oli pari namia, jotka Nalle hotkaisi suuhunsa. Se nainen kokeili ja tunnusteli Nallea joka puolelta ja avasi suunkin. Aina välillä se antoi lisää namia. Möykky meinasi hermostua lattialla kun ei se saanut mitään. Nainen antoi Nallelle monta namia, ja pisti jollain pienellä esineellä niskaan, ennenkuin laski Nallen lattialle. Sitten oli Möykyn vuoro, mutta eipä onnistunut kaikki yhtä mallikelpoisesti. Möykky ei olisi millään avannut suutaan. Eikä ne namitkaan Möykyn suussa maistuneet hyvälle. Se nainen antoi Möykylle jotain pienempiä nameja, sanoi että ne ovat kissan nameja, mutta koirille herkkua. Mikähän se kissa on? Kuulostaa aika ärsyttävältä. Samat toimenpiteet saatiin lopulta tehtyä Möykyllekin, ja sitten lähdettiin takasin kotiin.

Muuten tämä päivä on ollut ihan tavallinen, on syöty, käyty ulkona, nukuttu ja leikitty. Pieni ihminen tosin on ollut jotenkin hankala, se on yrittänyt heitellä meitä tavaroilla, vaikka äiti kieltää. Äiti ja isi ovat yrittäneet kertoa pikkuihmiselle, ettei meitä saa heittää millään, mutta pikkuihmisestä on kamalan hauskaa nakata tavaroita meidän koirakamarin portin yli, ja aina välillä ne osuvat meihin. Onneksi ei vielä isoilla tavaroilla ole nakellut, niin ei ole sattunut.

Tässä vielä kuva kun me matkustetaan autossa äitin jaloissa:


Ja tässä toisessa kuvassa me nukutaan reissun jälkeen kotona omassa petissä: