Kun äiti oli syöttänyt pienimmälle ihmiselle aamupalan ja syönyt vähän itsekin, se antoi meille ruokaa. Nyt alkaa tuo ruoka maistua pikkuhiljaa, se ei enää tunnu niin kummalliselta. Kun me oltiin syöty, lähdettiin ulos. Äiti laittoi taas pikkuihmisen rattaisiin ja meinasi että lähdetään lenkille. Meitä ei oikein huvittanut, kun isi ei ollut mukana. Möykky varsinkin jarrutti matkantekoa aika lailla, mutta äiti houkutteli meidät kuitenkin pienelle lenkille. Ja olihan tuolla hautausmaan aidanjuurella taas uusia hajuja. Voi että meidän kuonot imeekin noita hajuja. Tuntuu että menee pää ihan pyörälle kun maailma on täynnä kaikkea jännää.
Lenkillä meitä vastaan tuli joku nainen. Ensin se näytti siltä, kuin olisi meitä pelännyt. Kyllä me sille vähän haukuttiin varmuudeksi, ettei ainakaan kiusaa äitiä ja pikkuihmistä. Se oli kuitenkin ihan mukava nainen, se kyykistyi meille juttelemaan ja rapsuttelemaan, ja jopa Möykky kävi vähän nuuhkimassa, eikä vain kyhjöttänyt äitin jaloissa.
Kun tultiin lenkiltä takaisin, oltiin jonkin aikaa omalla pihalla vielä ulkona. Nallen masu on pikkuisen sekaisin, ja äiti näytti vähän olevan siitä huolissaan. Se sanoi jotain pentujen herkästä mahasta ja ruokaan tottumisesta. Siksikö se ruoka on maistunut niin kummalliselle, ettei meidän masut vielä sitä tunnista?
Ulkoilun jälkeen äiti leikki pikkuihmisen kanssa ja me vähän riehuttiin omassa kamarissa. Äitin meille antama possu sai kyytiä. Köyden veto on myös kivaa, isi ja äiti olivat ostaneet meille köyden pätkän, missä on solmut päissä. Sitä on hauska vetää kilpaa.
Kohta äiti käytti meidät vielä ulkona, ja Nallen masu oli entistä enemmän sekaisin. Äiti nyrpisti nenäänsä kun Nalle kakkasi, se haisi niin pahalle. Äiti yritti miettiä mistä Nallen masuvaiva johtuu, muttei keksinyt mitään. Siitä äiti oli tyytyväinen, että Nalle oli kuitenkin syönyt reippaasti.
Kun tultiin ulkoa, äiti meni nukuttamaan pientä ihmistä sänkyyn ja sanoi meille, että pitäisi pötkötellä ja olla hissukseen. Ei me kyllä enää jaksettukaan riehua, joten otettiin unet. Vähäsen unet keskeytyi, kun semmoinen kiva nainen kävi tervehtimässä meitä samalla kun haki lainassa olleen häkin. Se sanoi äidille että Nallelle voisi antaa riisiä ja piimää, kun masu on sekaisin.
Kun pieni ihminen heräsi, äiti antoi meille ruokaa ja vei meidät ulos. Nallen masu oli ihan sekaisin ja se oli hieman surkeana. Hyvin Nalle kuitenkin jaksoi leikkiä ja juosta. Kun me tultiin sisälle, äiti puki pienen ihmisen ja lähti autolla jonnekin, jota sanotaan kaupaksi. Sieltä tullessaan äiti toi sisälle jotain, mikä tuoksui hennosti herkuille. Pian sen jälkeen meille tuli mies ja nainen, jotka kävivät katsomassa meitäkin. Kesken tutustelun Nalle tahtoi pihalle, mutta äiti ei kai huomannut, vaikka Nalle haukkui vähän jokaista ovea joka meidän kamarissa on. Kun äiti ei vienyt meitä pihalle, Nallen täytyi päästää kakka lattialle. Voi että se oli noloa! Äiti siivosi kakat pois ja ajoi vieraat ulos. Sitten päästiin pihalle, ja äiti pyysi Nallelta anteeksi ettei vienyt meitä ulos vaikka Nalle pyysi. Eihän me äitille vihaisia oltu, sehän on vaan ihminen, eikä ihmiset voi aina tajuta kaikkea mitä niille sanoo.
Iltasella isi kävi kotona, "vaihtamassa työpaikkaa" niinkuin äiti sanoi. Äiti on aika väsynyt, kun pieni ihminen ja me ollaan sitä vähän juoksutettu. Isin kanssa yhtäaikaa meillä kävi se kummitäti, joka kävi myös sinä iltana kun tultiin kotiin. Se sanoi että me ollaan kasvettu. Ja sitä nauratti kovasti, kun me oltiin opittu haukkumaan. Me varalta haukuttiin sitä heppuakin, joka kummitätin toi autolla, että se varmasti huomasi että tämä on MEIDÄN piha. Se on hyvä tehdä selväksi kaikille ohikulkijoille. Sitä me ei vaan oikeen tajuta, miksi meidän haukkuminen naurattaa ihmisiä. Äiti sanoi tänään, että me yritetään jo nyt olla pelottavia vaikka ollaan niin pieniä. Ja sitten äitikin nauroi ja rapsutteli meitä ja sanoi meitä "äitin hurjiksi vahdeiksi". Äiti on aika kiva, se juttelee meille paljon. Ja äitistä huomaa, että se tykkää meistä ja se on tärkeää. Äiti ja kummitäti juttelivat meistä ja miettivät, minkälaisia meistä isona tulee. Äiti sanoi, että nyt Nalle on semmonen kaikkien kaveri, mutta ei se ihan täysin pidä paikkaansa. Kyllä me molemmat vähän katsotaan kenen kavereita ollaan. Vaikka kyllä me halutaan olla kavereita kaikkien isin ja äitin kavereiden kanssa.
Ennen isin töihin lähtöä äiti käytti meidät vielä pihalla, ja Nallen maha oli vieläkin ihan sekaisin. Äiti mietti kovasti, mitä antaisi meille iltaruuaksi, kun koiralle, jolla on ripuli, ei kuulemma saisi antaa kuin vettä. Äiti sanoi kuitenkin, ettei raaski meitä nälässä pitää. Kun isi oli lähtenyt, äiti syötti ensin pienen ihmisen ja antoi sitten ruokaa meille. Toisessa kupissa oli nappuloita ja toisessa riisiä ja piimää. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan halunnut nappuloita, vaan syötiin riisit ja piimä puoliksi. Sitten käytiin vielä pisulla.
Saa nähdä jaksetaanko me vielä yöpisulle ennenkuin äiti menee nukkumaan. Ja sitä me tässä vähän mietittiin, että missäs se isi nyt on. Ei se ennen ole ollut yöllä töissä. Uskaltaakohan tässä ollenkaan nukkua, vai odottaakohan se isi että me vahditaan äitiä ja pientä ihmistä? Ja milloinkahan se isi tulee takaisin? Äiti sanoi että isi käyttää meidät ulkona kun tulee, niin äiti saa nukkua vähän pitempään, joten tuleekohan se isi siis aamulla?
Tänään on löydetty jänniä juttuja omalta pihalta, niistä vähän kuvia vielä ennen iltapisuja ja unia.
Marjapensaat maistuu täällä samalle kuin siellä missä me synnyttiin. Niitä on kiva järsiä.
Jännä miten lumi on alkanut sulaa ja joka paikassa on märkää. Tämmöinen jännä kuoppa löytyi siitä kohtaa, missä seinässä on kiinni joku putki josta tippuu vettä. Möykky sukelsi ja pärski kaivellessaan veden täyttämää kuoppaa. Äiti kysyi siltä, että tuleeko siitä sukeltajakoira. Mikähän se semmoinen on?
Tutkimusretkien jälkeen väsyttää. Uusi lempparipaikkamme on meidän kamarin portilla. Siitä hyvin kuulee ja näkee mitä muualla talossa tapahtuu. Äiti ei ainakaan pääse ohitse jääkaapille huomaamatta.
Kommentit