Nyt ollaan siinä iässä, että pitää testata KAIKKI. Varsinki rajat ja se kuka on pomo. Koirapoijaat pitää jatkuvaa rähinää toistensa kans, ja koittavat hyppiä ihmisten silmille. Lapset meinaa jäähä jalkoihin, paitsi pienin, ku se näyttäs nyt sitte olevan se pomo x))) Isiä totellaan suht kiltisti, minä joudun tekemään jo enempiki töitä ja pojat ei oikeen taho pärjätä. Isoin just ja just, toinen ei ollenkaan.
Lisäksi herroilla on joku suuruudenhulluus iskeny vahtihomman kans, jokaikinen kärpänenki pitää hyväksi haukkua. KAIKKI mikä näköetäisyydellä liikahtaa, haukutaan. No, onneksi tähän maailmaan mahtuu ääntä.
Tässä lähiviikkojen aikana valmistuupi pojille häkki, jolloin ulkoilusta tulee hieman mukavampaa ja helpompaa. Helpompaa mun kannalta ja mukavampaa poikien kannalta, ku saavat ottaa matsia ulkonaki. Jos ne sitte pölistelis tuolla kamarissaan vähä vähemmän.
Karkuteille pojat lähtee nyt kans helposti, ei tarvi ku pienenpieni mahollisuus saaha, niin he häviää. Yksin ei niinkään mutta kaksin. Eli niitä ei siis yhtäaikaa voi laskea irralleen.

Että semmoista on Nallen ja Möykyn arki tällä hetkellä äitin silmin. Uusia kuvia ei näkyny olevan, johtunee siitä että kamera on ollu reissussa mukana ja siitä, ettei pojat oo niin kauaa paikollaan että kuvia sais =)